Tietoja väreistä

Jos tiedät, miten värit muodostetaan ja miten ne suhtautuvat toisiinsa, pystyt toimimaan Photoshopissa tehokkaammin. Opeteltuasi väriteorian perusteet pääset yhdenmukaisiin tuloksiin sen sijaan, että saisit aikaan haluamasi vaikutelman sattumalta.

Päävärit

Lisäävän värimallin päävärit ovat valon kolme väriä (punainen, vihreä ja sininen), joita eri tavoin yhdistelemällä tuotetaan näkyvän spektrin kaikki värit. Kun yhdistetään yhtä suuri määrä punaista, sinistä ja vihreää valoa, tulos on valkoinen. Kun punainen, vihreä ja sininen valo puuttuvat kokonaan, tulos on musta. Tietokoneen näyttö muodostaa värit lisäävistä pääväreistä.

Vähentävän värimallin päävärit ovat pigmenttejä, joita eri tavoin yhdistelemällä värit tuotetaan. Näytöstä poiketen tulostimet tuottavat värit yhdistelemällä vähentäviä päävärejä (syaania, magentaa, keltaista ja mustaa pigmenttiä). Termi ”vähentävä” johtuu siitä, että päävärit ovat puhtaita, kunnes niitä aletaan sekoittaa toisiinsa. Tuloksena on päävärien vähemmän puhtaita versioita. Esimerkiksi oranssi muodostetaan sekoittamalla magentaa ja keltaista vähentävästi.

Väriympyrä

Jos et ole aiemmin säätänyt värikomponentteja, väritasapainoasetusten säädöt on helpointa tehdä vakioväriympyrän avulla. Väriympyrän avulla voit arvioida yhden värikomponentin muutosten vaikutukset muihin väreihin. Näet myös, miten muutokset vaikuttavat RGB- ja CMYK-värimalleihin.

Voit esimerkiksi vähentää haluamaasi väriä kuvassa lisäämällä sen vastaväriä ja päinvastoin. Vakioväriympyrässä vastakkain olevat värit ovat toistensa vastavärejä. Voit lisätä ja vähentää väriä myös säätämällä sen viereisiä värejä tai sen vastavärin viereisiä värejä.

CMYK-kuvassa voidaan pienentää magentan osuutta joko vähentämällä magentan määrää tai lisäämällä sen komplementtivärin eli vihreän määrää (magenta on väriympyrässä vihreän vastakkaisella puolella). RGB-kuvassa voit vähentää magentaa poistamalla punaista ja sinistä tai lisäämällä vihreää. Kaikkien näiden säätöjen seurauksena kuvan yleisessä väritasapainossa on vähemmän magentaa.

Värimallit, -avaruudet ja -tilat

Värimalli kuvaa värejä, joita näemme ja käsittelemme digitaalikuvissa. Kukin värimalli, esimerkiksi RGB, CMYK tai HSB, edustaa erilaista (yleensä numeerista) tapaa kuvata värejä.

Väriavaruudet ovat värimallin muunnelmia, joilla on tietty värien toistoala (värialue). Esimerkiksi RGB-värimalli sisältää useita väriavaruuksia: Adobe RGB, sRGB, ProPhoto RGB ja niin edelleen.

Kullakin laitteella, esimerkiksi näytöllä ja tulostimella, on oma väriavaruutensa, ja laite pystyy tuottamaan vain toistoalaansa kuuluvia värejä. Kun kuva siirtyy laitteesta toiseen, sen värit saattavat muuttua, koska kukin laite tulkitsee RGB- ja CMYK-arvot oman väriavaruutensa mukaan. Kuvia siirrettäessä voidaan käyttää värinhallintaa, jotta useimmat värit pysyvät samanlaisina tai niin samankaltaisina, ettei niissä näy eroja. 

Photoshopissa kuvan väritila määrittää, mitä värimenetelmää käytetään näytettäessä ja tulostettaessa käsiteltävä kuva. Photoshopin väritilat perustuvat värimalleihin, joita hyödynnetään julkaisutöihin tarkoitetuissa kuvissa. Näitä väritiloja ovat RGB (punainen, vihreä, sininen), CMYK (syaani, magenta, keltainen, musta), Lab-värit (perustuvat CIE L*a*b -malliin) ja Harmaasävy. Photoshopissa on tilat myös erikoisväritulostusta varten (esimerkiksi indeksoitu väri ja Duotone). Väritilat määrittävät värien määrän, kanavien määrän ja kuvan tiedostokoon. Väritilan mukaan määräytyy myös, mitkä työkalut ja tiedostomuodot ovat käytettävissä.

Katso Väritilat.

Kun käsittelet kuvan värejä, säädät todellisuudessa tiedoston numeerisia arvoja. Tietyn numeron voidaan ajatella vastaavan tiettyä väriä, mutta nämä arvot eivät ole absoluuttisia värejä, vaan ne vastaavat tiettyjä värejä värit tuottavan laitteen väriavaruudessa.

Värin sävyn, kylläisyyden ja kirkkauden säätäminen

Ihmisen väriaistiin perustuva HSB-malli kuvaa värin kolmea perusominaisuutta:

Esineestä heijastunut tai esineen läpi kulkenut väri. Se ilmaistaan sijaintina normaalissa väriympyrässä, ja sen mittayksikkö on aste (0–360). Tavallisesti sävystä käytetään värin nimeä, kuten punainen, oranssi tai vihreä.

Värin voimakkuus tai puhtaus (toisinaan käytetään nimeä kroma). Kylläisyys edustaa harmaan määrää suhteessa sävyyn. Se ilmaistaan prosentteina välillä 0 % (harmaa) ja 100 % (täysin kylläinen). Vakioväriympyrässä kylläisyys kasvaa keskustasta reunoille siirryttäessä.

Värin suhteellinen vaaleus tai tummuus, joka ilmaistaan tavallisesti prosentteina välillä 0 % (musta) ja 100 % (valkoinen).